BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Luetut kirjat 2010

Nämä tuskin ketään muuta kiinnostavat, mutta itseä varten on kiva laittaa ylös. Tiedot kirjaston tietokannasta, joten omat kirjat ja kavereilta lainatut jäävät listan ulkopuolelle. Veikkaisin, että niitä tulee vuodessa luettua parikymmentä tai vähän yli.



Susanna Alakoski : Sikalat

Janet Street-porter : Tee mitä haluat! : Näin saat elämältä kaiken tuhlaamatta rahaa, aikaa ja vaivaa

Vesa Nevalainen : Yksinäisyys

Arthur Conan Doyle : Sherlock Holmesin seikkailut 2

Juhani Mattila : Uupunut nainen

Jo Nesbo : Torakat

Pertti Luukkonen : Depressio ja klassiset neuroosit

Jo Nesbo : Punarinta

Jo Nesbo : Suruton

Jo Nesbo : Lepakkomies

Nikolai Gogol : Riita, Nenä, Päällystakki ja Hullun päiväkirja

Jo Nesbo : Lumiukko

Benjamin Mee : Koti eläintarhassa

Mikko Rimminen : Pussikaljaromaani

Ray Bradbury : Huhtikuun noita

Heinimäki ym: Pihlajanorsu: Selkärangattomia selityksiä

Stephen King : Maantievirus matkalla pohjoiseen

Stephen King : Ennen aamunkoittoa

Tim Harford : Elämän logiikka

Stephen King : Julma leikki

Stephen King : Naisen raivo

Yalom : Rakkauden pyöveli ja muita kertomuksia psykoterapiasta

Doris Lessing : Kissoista

Pertti Pakarinen : Potilaskertomuksia




 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Lukupiiri / Jorge Bucay

Sunnuntaina oli lukupiirimme kuukausittainen tapaaminen. Se oli tarkoitus pitää Cafe Talossa, mutta vasta paikalle mennessä huomasimme, että paikkahan oli kiinni. Onneksi kaikki osallistujat löysivät tiensä vieressä olevaan Säveleen.

Oli minun vuoroni valita kirja ja valitsin Jorge Bucayn "Kuuntele tämä tarina". Aikanaan tutustuin Bucayhin Dodon lukupiirin kautta. Jorge Bucay on hahmoterapeutti ja kehyskertomuksessa hän kertoo terapiassa olevasta nuoresta Demianista, jonka ongelmiin terapeutti tarjoaa sadun tai tarinan muodossa olevia mietteitä. Minulla on itselläni tuo kirja ja pidän sitä hyvin voimauttavana. (Käytinkö juuri sanaa "voimauttava", argh!) Sadut jäävät elämään mieleen ja niitä lukee uudestaan ja uudestaan. Kehyskertomus on hieman mitäänsanomaton luultavasti tarkoituksella. Jos Demianilla olisi pahoja psyykkisiä ongelmia, niin se veisi tilaa itse tarinoilta.

Valitettavasti lukupiiriläiset eivät olleet kovin innoissaan kirjasta. Moni ei ollut ehtinyt lukea sitä loppuunkaan asti. Joku vertasi Paolo Coelhoon ja pidin vertausta hieman epäoikeudenmukaisena. Aiemmin olen valinnut vuorollani piiriin Ian McEwanin Lauantain, Philippe Claudelin Harmaat sielut ja Gaetan Soucyn Tulitikkutytön. Kaikki saivat enemmän tai vähemmän nuivan vastaanoton joten ei tämänkertainenkaan ollut poikkeus :) Piiriläisemme ovat fiksuja ja akateemisia, mutteivät välttämättä kovin aktiivisia lukijoita.

Keskustelu harhaili mm. eri terapioihin. Vaikka olen psykologiaa opiskellut yliopistossa, niin minullekin on hieman auki mitä hahmoterapia on. Sen tiedän että kuntoutusterapioina tuetaan vain kognitiivista ja psykoanalyyttistä.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Mistä turvaa luovan työn tekijöille?


Olin eilen Pikkuparlamentissa kuuntelemassa keskustelua aiheesta. Tämä on pieni referaatti siitä.


Suomessa tehdään suhteellisen vähän luovaa työtä verrattuna moniin muihin maihin. Luovaa työtä voi tehdä toiminimellä, osuuskunnassa tai osakeyhtiössä. Lilith-osuuskunta esittäytyi Pikkuparlamentin tilaisuudessa. Työntekijöillä on Lilithissä palkansaaja-status. Lilith tarjoaa jäsenilleen kaikki työntekijöille kuuluvat edut kuten työterveyshuollon, matkakulut, tesin mukaisen minimipalkan jne. Osuuskunnassa pääsee myös työttömyysturvan piiriin, sillä se on aito osuuskunta eikä pelkkä laskutusosuuskunta (toisin kuin esim. Eezy). Osa palkasta menee osuuskunnalle, jossa se käytetään yhteisen hyvän eteen. Osuuskunta takaa toimeksiantoja ja sillä on näin työllistävä vaikutus. Samansuuntaista työtä tekevät muodostavat osuuskunnassa omia solujaan. Lilithiin tulee valtavasti jäsenhakemuksia, mutta sinne otetaan vain ammattilaisia.


Petri Savolainen Journalistiliitosta piti puheenvuoron. Journalisteissa on paljon itsensä työllistäjiä, jotka työskentelevät palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastossa. Kyseessä on kasvava trendi, sillä 2000-2013 on tullut 32 000 itsensä työllistäjää lisää. Nyt heitä on n. 152 000. Ikävä tosiasia on, että heidän tulonsa ovat selvästi pienemmät kuin palkansaajien.


Itsensä työllistäjät kohtaavat useita ongelmia Suomen jäykkien rakenteiden vuoksi. Sosiaaliturvassa ei huomioida siirtymiä eli sitä, että ihminen saattaa tehdä osan ajasta työtä palkansaajana ja osan yrittäjänä tai siirtyä välillä työttömäksi. Itsensä työllistäjien eläkemaksut ovat suhteessa kalliit, ja tämä on johtanut siihen, että monet alivakuuttavat itsensä. Sopimusehdot joihin he törmäävät saattavat olla kohtuuttomia, ja heillä on huono neuvotteluasema juuri edunvalvonnan puuttumisen vuoksi.


Nämä ongelmat voidaan Petri Savolaisen mukaan ratkaista kahdella tavalla. Joko itsensä työllistäjien tulisi saada itselleen työnteettäjästä riippuvainen/alisteinen asema (siis työntekijän asema) taikka sitten sosiaaliturvassa tulisi parantaa yrittäjien asemaa. Alviin vaadittavaa tulorajaa tulisi nostaa korkeammalle kuin nykyinen mitä nykyinen 8500 euroa/vuodessa on. Eu-tasolla on tehty selvitys itsensä työllistäjistä ja heidän sosiaaliturvastaan. Tätä aihetta sivuavia selvityksiä on tehty paljon viime vuosina. Tilastokeskuksessa valmistuu syksyllä suuri tutkimus aiheesta.



Riitta Ylätalo te-palveluista piti puheenvuoron. Millaisia erityispalveluita aloittelevat yrittäjät tarvitsevat? Ylätalo on mukana aloittelevien yrittäjien yksikössä. Verkostojen luominen on yrittäjille tärkeää. He tarvitsevat lisäksi sparrausta - apua ja dialogia siitä kuinka yritysidea käytännössä toteutetaan. Ylätalo toi esille jo aiemmin todetun ongelman, että nykyään eri statukset ovat liian kategorisia eikä niiden välillä liikkumista pystytä huomioimaan riittävästi.


Sitten pidettiin puheenvuoro, jossa kerrottiin kuinka rahoituksen saaminen on kannattavalle yritystoiminnalle tärkeää ja rahoitusta on nykyään liian vaikea saada. Yrittäjille tarjotaan starttirahaa elämisen kustantamiseksi yrityksen alkuvaiheessa, mutta puuttuu mahdollisuus saada rahoitusta yrityksen toiminnan kustantamiseksi. Esimerkiksi luovalla alalla erilaisten tapahtumien järjestämiseen tai demojen tekemiseen. Toinen myönnettävä starttiraha voisi kohdentua tähän. Olisi hyvä olla mahdollisuus saada starttirahaa uudestaan silloin, kun palaa äitiyslomalta tai yritystoiminta muuttaa muotoaan.


Keskustelun lopuksi tuotiin esille kuinka perustulo ratkaisisi yksinkertaisella tavalla itsensätyöllistäjien kohtaamat ongelmat. Se purkaisi byrokratiaa ja sillä olisi työllisyyttä lisäävä vaikutus.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Luetut kirjat 2008-2009

Ei tämä blogi sentään ihan kuollut ole - minua on vaan uuvuttanut asunnon putkiremontti ja erinäiset muut asiat. Keksin katsoa helmetistä lainaushistoriaani. Sieltä näkyy löytyvän tiedot syyskuusta 2008. Kokosin tähän ne kirjat listasta 2008-2009, jotka tiedän lukeneeni loppuun asti eli arviolta 20% lainatuista kirjoista. Oma kirjahylly on tarjonnut myös luettavaa. Uskoisin, että tässä on reilut puolet lukemistani kirjoista. Ensi alkuun yllätti terapia/tietokirjallisuuden määrä, vaikka pidän itseäni huvilukijana. Minulla on myös taipumusta innostua jostain kirjailijasta ja kahlata lähes kaikki hänen kirjansa läpi.


9/2008 - 12/2009



Antonio Tabucchi : Unien unia

Pirkko Muikku-Werner : Kielipoliisin käsikirja

Neil Gaiman : Coraline varjojen talossa

Jeffrey Young : Skeematerapia

Ruth Rendell : Veden lumo

Raili Gothoni Vanhimmaksi sukupolveksi – kun iäkkäät vanhemmat kuolevat

Vaiettu suru: lapsen kuolema ja perheen tukeminen

Miika Nousiainen : Vadelmavenepakolainen

Richard Wiseman: Onnen tekijät – neljä menetelmää tuurin parantamiseksi

Gerald Durrell : Arkillinen eläimiä

Gerald Durrell : Vyötiäisten maassa

Colin Tipping : Ehdoton anteeksianto

Gerald Durrell : Eläimellistä menoa Korfussa

Leena Vähäkylä : Mieli keinussa, tarinoita masennuksesta ja maniasta

Avaa tunnelukkosi: Vapaudu elämään täydesti

Hallgren : Tunnista koirasi viestit

Pierre Bayard : Kuinka puhua kirjoista joita ei ole lukenut

Heimo Salminen : Ryhmäanalyysin perusteet

Pasi Jääskeläinen : Taivaalta pudonnut eläintarha

Koskettavat tarinat : Johdantoa kirjallisuusterapiaan

Torey Hayden : Lapsi muiden joukossa

Lionel Shrivel : Poikani Kevin

Torey Hayden : Hiljaisuuden lapset

Amelie Nothomb : Samuraisyleily

Amelie Nothomb : Vaitelias naapuri

Doris Lessing : Viides lapsi

Hannu Lauerma : Pahuuden anatomia : pahuus, hulluus, poikkeavuus

Tiina Pystynen : Lemmen tanssit

Tsehov : Aro ja muita novelleja

Karin Fossum : Hullujenhuone

Jorge Bucay : Kerro kanssani

torstai 19. joulukuuta 2013

Emily Dickinsonin runo

Osui Facebookissa silmään.

My life closed twice before its close (96)

My life closed twice before its close—
It yet remains to see
If Immortality unveil ...
A third event to me

So huge, so hopeless to conceive
As these that twice befell.
Parting is all we know of heaven,
And all we need of hell.
 
Miten tuo kääntyisi? Saa kertoa ehdotuksiaan - jos vaikka syntyisi jotain keskustelua. Emily Dickinsonin runoja on käännetty käsittääkseni aika vähän suomeksi. Siinä olisikin hauska urakka, jos ottaisi asiakseen kääntää yhden Dickinsonin runon per päivä :o)
 
 
 
 

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kymmenen vaikuttavaa kirjaa

Facebookissa pyörinyt meemiläinen.

Mainitse 10 kirjaa, jotka ovat koskettaneet sinua jollain tavalla. Älä mieti liikaa, käytä vain pari minuuttia. Kirjojen ei tarvitse olla suuria tai hienoja. Listalleni päätyivät:

Daphne Du Maurier: Rebecca
Dmitri Šostakovitš: Muistelmat
Orson Scott Card: Kuolleiden puolustaja
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Taivaalta pudonnut eläintarha
Doris Lessing: Viides lapsi
Vladimir Nabokov: Lolita
William Sleator: Avaruuspeli
Emma Donoghue: Huone

maanantai 16. joulukuuta 2013

Pikatuomio - Marko Kilpi : Kuolematon

Oma maa mustikka?

Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että Marko Kilven kehuttu "Elävien kirjoihin" jäi minulta puolessa välissä kesken. Juoni oli kiinnostava ja kirja verraten hyvin kirjoitettu, mutta lukijan opettaminen keskisormi pystyssä ja jonkinlainen ylenkatseellinen asenne olivat liikaa. Kuolemattomassa on samaa problematiikkaa. Dialogi on hyvin kirjoitettua ja iskevää, mutta tuntuu samaan aikaan epäuskottavalta, että henkilöt saarnaisivat toisilleen poliisityön poliiseille itsestäänselviä tosiasioita. Ainakin tuolla tavoin toimia työtoveri olisi varmaan erittäin ärsyttävä ;) Juonta kuljetetaan liikaa tuollaisien mahtipontisten puheenvuorojen kautta. Jokin psyykkeessäni vastustaa manipuloiduksi joutumista...

Jännite pysyi kuitenkin tällä kertaa paremmin kasassa. Lopussa mielenkiinto pääsi vähän lopahtamaan enkä osannut enää innostua panttivankidraamasta. Vähän turhan synkkää tavaraa jopa minulle. Ja suomalaista kirjallisuutta kohtaan on paljon kriittisempi. Hyvin pienestä alkaa pitää juonikuviota epäuskottavana, vaikka briteille ja amerikkalaisille sallisi minkälaiset kirjailijan vapaudet tahansa. Hassu juttu...