Pikatuomio - Marko Kilpi : Kuolematon

Oma maa mustikka?

Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että Marko Kilven kehuttu "Elävien kirjoihin" jäi minulta puolessa välissä kesken. Juoni oli kiinnostava ja kirja verraten hyvin kirjoitettu, mutta lukijan opettaminen keskisormi pystyssä ja jonkinlainen ylenkatseellinen asenne olivat liikaa. Kuolemattomassa on samaa problematiikkaa. Dialogi on hyvin kirjoitettua ja iskevää, mutta tuntuu samaan aikaan epäuskottavalta, että henkilöt saarnaisivat toisilleen poliisityön poliiseille itsestäänselviä tosiasioita. Ainakin tuolla tavoin toimia työtoveri olisi varmaan erittäin ärsyttävä ;) Juonta kuljetetaan liikaa tuollaisien mahtipontisten puheenvuorojen kautta. Jokin psyykkeessäni vastustaa manipuloiduksi joutumista...

Jännite pysyi kuitenkin tällä kertaa paremmin kasassa. Lopussa mielenkiinto pääsi vähän lopahtamaan enkä osannut enää innostua panttivankidraamasta. Vähän turhan synkkää tavaraa jopa minulle. Ja suomalaista kirjallisuutta kohtaan on paljon kriittisempi. Hyvin pienestä alkaa pitää juonikuviota epäuskottavana, vaikka briteille ja amerikkalaisille sallisi minkälaiset kirjailijan vapaudet tahansa. Hassu juttu...