BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 2. joulukuuta 2013

Ruth Rendell : Morsiusneito


Jokainen kertoja on epäluotettava kertoja

Ruth Rendell kirjoittaa hienoja dekkareita, joissa on vinoutuneita henkilöhahmoja, vääristynyttä moraalia, pakkomielteitä, valheita. Hän muistuttaa jonkin verran Patricia Highsmithiä vinoutuneisuuden ja synkän tunnelman suhteen, mutta juonen langat punotaan lopussa paremmin yhteen. Patricia Higsmithillä - ehkä Tom Ripley -sarjaa lukuunottamatta - lopullinen katharsis jää liian usein saavuttamatta. Rendellillä ympyrät lopulta sulkeutuvat ja pikkuasioillakin osoittautuu olevan merkitystä.

 Morsiusneito kertoo sympaattisesta nuorukaisesta Philipistä, joka rakastuu palavasti sisarensa morsiusneitoon, salaperäiseen, seksikkääseen, lapsenomaiseen Sentaan. Senta muistuttaa Philipin äidin puutarhassa ollutta Flora-patsasta. Seksi toimii parin välillä loistavasti, mutta Philipiä kiusaa Sentan valehtelu, absurdit pelot, likainen asunto sekä hämmentävä vaatimus, että kumpikin tekisi rakkautensa sinetöidäkseen murhan. Philip on aina pitänyt väkivaltaa kaikissa muodoissaan vastenmielisenä. Philip ajattelee ettei Senta ole tosissaan ja päätyy tätä miellyttääkseen teeskentelemään tehneensä murhan. Hän ajattelee Sentan teeskentelevän myös, sillä Sentahan on taipuvainen harmittomiin pieniin valheisiin...

 Philip on omaan arvostelukykyynsä luottava nuori mies, joka tuntuu lukijankin silmissä järkevältä ja luotettavalta. Loppua kohden käy kuitenkin ilmi kuinka väärässä hän on ollut arvioissaan paitsi Sentasta niin äidistään, sisarestaan, äidin poikaystävästä, jopa itsestään. Kuinka me lukijat uskommekin sinisilmäisesti kertojien kertomat totuudet, kun maailma esitellään meille heidän silmin. Oletamme heidän edustavan kirjailijan näkemyksiäkin. Kokenut lukijakin on helppo saada menemään tähän samaan halpaan. Lukiessa sitä uppoutuu kertojan maailmaan ja jättää oman arvostelukykynsä narikkaan nauttiakseen täysillä kirjasta.

Kenelle? Psykologisten dekkarien ystäville. Patricia Highsmithistä pitäville. Nautinnolliseksi lukemiseksi mökille tai perjantai-illan seuraksi sipsipussin kera.

Tekstinäyte seuraa myöhemmin, sillä kirja on nyt äidilläni luettavana :)


3 kommenttia:

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Kommentointi onnistui! :)

Norkku kirjoitti...

Ja nyt onnistui minultakin. :)

Elina / Luettua elämää kirjoitti...

Kivan näköinen uusi blogi! Onnea taipaleelle!